TAIKERI

Aikomuksia aikomuksia

2010-02-10T04:40:00.007Z

Onpa vierähtänyt aikaa siitä kun olen viimeksi päivittänyt tätä. Muistin sentään salasanat.

Kirjaan listan ompeluaikeistani, pyrin käyttämään varastoistani löytyvää materiaalia. Ostan vain välttämättömän.

Mielestäni vanhanajan alusasust ovat kauniita ja mukavanoloisia, ainakin kuvassa näkyvät. Aion tehdä tuontapaiset liivit itselleni, myös alushousut samaan tyyliin eli mamelukit.

Muutamia T-paitoja, pitkiä housuja, lyhyt hame, sukkanauha, anorakki ja kesälippis. Oletan noihin löytyvän materiaalia varastoistani paitsi alushousuihin joutunen ostamaan kangasta. Kuvallista materiaalia laittelen tänne sitä mukaa kuin valmista tulee.

Leipälaukku

2007-11-11T08:00:00.001Z

Hyviä arvauksia tuolla aiemmin oli tytöillä tuosta vaaleanpunaisesta. Joko tuosta kuvasta arvaa mihin tarkoitukseen ne tein vai tarvitseeko lisäselvitystä? Tuo mahtuu uuteen kameralaukkuuni tai reppuun kokonsa ja keveytensä vuoksi.

Niin sain vihdoin valmiiksi kameralaukkuni. Kankaana käytin ohutta tikkikangasta. Kaavana armeijan leipälaukkukaavaa, vaikken mikään sotaisa olekaan. Tein laukun kaksinkertaisena niin, että siihen tuli salatasku, jonka sisälle mahtuu tuo vaaleanpunainen. Muiksi sisätaskuiksi käytin housujen valmiita taskuja. Nytpä ne housut on käytetty loppuun. Laukusta tulikin aika jämäkkä. Pieniä ompeluvaikeuksia paksuus aiheutti. Olkaimen ompeluohje oli täyttä hebreaa. En todennäköisesti tehnyt olkahihnan kiinnitystä ohjeen mukaan jo paksuudestakin johtuen. Noh, katsotaan kuinka kätevä ja toimiva se on retkillä.

Armeijassa sotilailla on ollut repun lisäksi leipälaukku koska siitä oli kädenkäänteessä otettavissa leivänpala tai käsikranaatti. Vieläköhän leipälaukku on sotilailla käytössä?

Arvaakohan joku?

2007-11-08T11:31:00.001Z

Nyt tulee pieni arvoitus. Arvaakohan kukaan mitä näistä tein ja miksi? Entäs mitä luulette noiden vaaleanpunaisten palojen olevan?

Tällaisia noista tein ja testasin. Tuntuivat oikein onnistuneilta tarkoitukseensa. Samalla tuossa tulee lumitilannekatsaus.

Muisteja ja tilkkuja

2007-11-03T00:07:00.000Z

Halusin tuunata tämän mukavankokoisen laatikon kodiksi leikkeleille, korteille, kirjeille, kuville... Siinä oli tuotetekstiä jonka halusin peittää. Tällä kertaa käytin muisteja joita on lojunut laatikossa käyttämättömänä. Tilkkukorista löytyi vakosamettijämiä joskin sen mallisia paloja etteivät ne olisi riittäneet kokonaisina peittämään haluttuja pintoja. Nytpä muistui mieleen Siivet selkään blogin tilkutustapa jota kokeilin ja vakosametti riitti hyvin. Sitä jäikin vielä johonkin vielä tuntemattomaan työhön jota ei vielä ole olemassa.

Sivuosat peitetty ja vahvistettu tilkuilla.

Helppo, halpa ja pestävä

2007-10-31T18:22:00.000Z

Onko sohvasi nuhruinen tai muuten vain stailauksen tarpeessa. Eipä hätää! Osta pari aluslakanaa 150*250 (2) ja asia alkaa olla järjestyksessä jos omistat vielä ompelukoneen tai sellaisen ystävän/äidin jolla se on. Vastapalvelusta vastaan he varmaan ompelevat sinulle tuon suojan. Sitten kun kyllästyt sohvasi väriin teet taas uuden hupun. Entisestä saat lakanan itsellesi sekä materiaalia vaikkapa tilkkutöihin.

Juuri tämän helpompaa sohvansuojusta en tiedä, tiedätkö sinä? Alla vielä huputettu sohva valmiina. Lisäpiristystä sohvalle tuo kun teet suojukseen sointuvat sohvatyynynsuojukset samalla.

Kultaakin kalliimpaa / more valuable than gold

2007-10-24T10:02:00.001+01:00

Saturday surprisen teemana on tällä kertaa "Kultaakin kalliimpaa" aiemmin on ollut aiheena kiitollisuus miellän ne lähes samaksi. Teinpä kuitenkin tällaisen version aiheeseen. Ymmärtävätköhän katselijat mihin tuolla pyrin? Olisi kiva jos kertoisitte mitä teille tulee tuosta kuvasta mieleen.

Matkalla / On the journey

2007-10-20T08:37:00.000+01:00

Luovan lauantain teemana oli matka. Tässä minun versioni aiheesta.

Tulevia perintökorujako?

2007-10-17T00:05:00.000+01:00

Raotanpa hieman korulippaani kantta, alla seitsemän viimeisintä värkkäystäni. Niitä oli kiva tehdä. Ei haittaa vaikkei niitä kukaan tulisi koskaan käyttämään. Tosin voihan käydä niinkin, että niistä jopa taistellaan perinnönjakotilaisuudessa.

Sanotaanhan ettei se perille tulo ole niin tärkeää kuin itse matka.

Niinpä se lienee. Minulla on muutamia tallessa säilyneitä yksittäisiä nostalgianappeja lapsuuden asuistani jotka ovat seuranneet minua muutoissakin. Blogeissa huomasin nappeja käytetyn monipuolisesti koristeena. Siitäpä sain idean tallentaa omiani samoin. Tuon brodyyrisen idean sain "Viiniä ja villasukkia" blogista. Nappi ei liene minun mekoistani mutta lienee vanha kuitenkin kuinkahan vanha on? Toisen sydännappikorun keksin itse. Muistan hyvin sen keltaisen tuhataitoisen äitini neuloman villatakin missä nappi oli.

Varmaan kautta aikojen poistettavista vaatteista on otettu talteen kaikki mahdollinen kuten napit, nepit, vetoketjut, soljet yms. Sitten loppuun kulutettu asuste leikattiin matonkuteiksi tai käytettiin luutuna. Milloin tästä tavasta luovuttiin? Ehkä 1980-luvulla kun kansalaisen päätehtävänä tuntui olevan kuluttaa mahdollisimman paljon tavaraa. Onneksi nykyisin etenkin nuoret ovat jälleen ryhtyneet hyödyntämään hyväkuntoisia käytettyjä vaatteita yms. Erittäin tervettä kehitystä.

Olisipa hauskaa jos te arvoisat lukijani valitsisitte mielirintarossin ja ilmoittaisitte kommettilootassa valintanne. Arvaako joku mikä/mitkä ovat minun lemmikkini alla olevista?

1.2.3.4.5.6.7.

Odotus / Waiting

2007-10-14T04:14:00.000+01:00

Tämän viikon ATC-kortti teemana oli odotus. Tässä minun versioni aiheeseen.

Moni kakku päältä kaunis

2007-10-11T02:41:00.002+01:00

Tämän merkkisestä repusta on kyse.

Kuinkahan monen koululaisen reppu on jo tässä vaiheessa kun koulua on käyty vasta pari kuukautta hajonnut? Eikö mitään tehdä enää kunnolla? Näin huonoon reppuun en ole törmännyt ja niitä on minunkin taloudessani osteltu aika liuta. Vieläkin minulla itselläni on käytössä yksi lapsen hylkäämä hyväkuntoinen reppu. Eipä ole ihme jos maailman kaatopaikat pursuavat.

Tältä repun olkain näytti aloittaessani sen korjausta.

Tämän repun tarina on ikävä. Jo toista kertaa korjaan sitä. Lapsi osti sen viime kevättalvella shoppailureissullaan kavereidensa kanssa suuremmalta paikkakunnalta ihan laukkuliikkeestä. Reppu näytti hyvältä jopa laadukkaalta (itsekin olisin saattanut sen ostaa) eikä se ollut halvimpia. Jo ennen kesälomaa olkahihna pursuili. Tietenkin kehoitin häntä viemään laukun takaisin, mutta asia jäi pitkän välimatkan takia ja kuittikin oli hukkunut.

Tässä olen jo saanut purettua hihnan. Se oli korjauksen ikävin vaihe.

Kesälomalla reppua ei juurikaan tarvittu, se mitä tarvittiin lapsi korjasi hihnaa hakaneulalla. Loman lopuilla lapsi ilmoitti tarvitsevansa uuden repun hajonneen tilalle. Minua harmitti ettei vähän käytettyä resua reppua tullut palautettua liikkeeseen eikä sitä enää tässä vaiheessa viitsinyt tehdä. Niinpä lupasin korjata sen ehkei uusikaan olisi kummempi.

Reppu korjattuna, varastoistani löytyi samansävyistä vuorikangasta josta tein uuden hihnan alaosan lisäsin siihen riittävästi väljyyttä.

Repussa on selviä suunnitellullisia virheitä. Materiaali on harvakudoksista reppukangasta joka rispaantuu herkästi ellei reunoja huolitella kunnolla, olkaimen alapuoli on liian pieni suhteessa sen sisälle laitettuun paksuhkoon pehmusteeseen. Sehän se juuri pursuilun aloittikin. Jos ensimmäisten pienten olkaimen pursuilujen ilmaannuttua olisi hoksattu korjata ne heti yksinkertaisesti kynsilakalla reppu olisi saattanut mennä edes yhden lukuvuoden ilman näin suurta korjausoperaatiota kuin nyt olen joutunut sille tekemään (vielä ehjäkönä pysynyt olkain korjailtiin kynsilakalla ja se on kestänyt tästä syystä ainakin toistaiseksi). Ennen silmäpaot sukkahousuissa korjailtiin kynsilakalla. Sääret saattoivat olla joskus kirjavina erisävyisistä kynsilakoista. Pinkkiä, punaista, kirkasta... Oikein säihkysääret tosiaan.:)

Tässä panoraamassa näette toisen korjauksen. Olkain oli katkeamispisteessä koska rispaantui vaikka se oli muka tehty huolella tuhteine kanttauksineen. Ensimmäisellä korjauskerralla en viitsinyt avata tuota olkainsaumaa koska se näytti silloin vielä tukevaltakin nyt se sitten oli tehtävä kuitenkin. Tueksi laitoin olkaimen alapuolelle kaitaleen joka ei näy oikealle puolelle.

Tämän repun korjaukseen tarvitsin kärsivällisyyttä, ratkojaa, samansävyistä kangasta, tukikaitaleen, kynsilakkaa ja ompelukonetta. Toivottavasti minun ei tarvitse enää koskaan tuhlata aikaani tällaisiin puuhiin! Eiköhän lapsikin muista vast'edes säilyttää ostostensa kuitit ja opi tarkastelemaan reppua yms. tarkemmin ennen ostopäätöstä.

Syksyn värit / Autum's colors

2007-10-09T10:16:00.001+01:00

Löysin "Luova lauantai" blogin missä kahden viikon välein annetaan uusi aihe. Lauantaihin asti aiheena on "Syksyn värit". Olen joskus tehnyt seuraavanlaisen syyslehtikokeilun ATC -kortin mitoilla eli pistetäänpä tekeles eetteriin arvioitavaksenne.

Historia / History

2007-10-06T05:43:00.000+01:00

Saturday suprisen teemana oli tällä kertaa historia, mutta mitä se on?

Nettisanakirja määrittele historian seuraavasti:
historia ihmiskunnan, jonkin valtion, kansan tms. vaiheiden kokonaisuus; niiden tutkiminen; niiden järjestelmällinen esitys, kuvaus; juttu, kertomus

No tuo eka kuvani nyt ainakin on historiaa. Entäs tuo toinen onko sekin, mitäs mieltä olette te arvoisat vierailijat?

Välillä ommellen

2007-10-04T03:12:00.000+01:00

Tässä omalta kirppariltani löytyneiden kahden vähänkäytetyn ja hyväkuntoisen paidan uusi elämä lapsen vaatteiksi. Tein ne lähes (hieman omituisten) kaavojen mukaan. Saapa nähdä miltä näyttävät tenavan päällä. Olen huomioinut useinkin kaavojen olevan lapselle epäkäytännöllisiä jotenkin ylileveitä. No ehkä makuni on omituinen.

Valmis paita vain neppi kaula-aukolta puuttuu.

Tässä kuva paidasta housuiksi vyötärökuminauhaa paitsi.

Paidassa jouduin hieman soveltamaan koska tuunattava pusero oli takkimallia. Housun lahkeisiin laitoin ohjeesta poiketen resorit. Miksi ihmeessä lapsen vaatteissa hihan- ja lahkeensuihin ehdotetaan kaitalehuolittelua? Eikö resorihuolittelu ole parempi nopeasti kasvavalle lapselle? Paidan hihansuut huolittelin ohjeen mukaan poikkeuksellisesti kaitaleella, miltähän hihat näyttävät lapsen päällä, ovatko liian löysät tai liian pitkät?

No tällaista se aina on, kaavat ovat mitä ovat ja usein niitä joutuu muuttelemaan saadakseen sopivia vaatteita. Olenpa tyytyväinen kuitenkin saatuani vähennettyä hieman kirppariani. Katsotaanpa tarvitseeko kaavaa muuttaa ennen seuraavien tekemistä?

Vastakohdat / contrast

2007-10-01T12:13:00.000+01:00

8.

Saturday surprisen teemana on vastakohdat. Tässä minun tulkintani aiheeseen.

Hei kirjoja lukeva kurkistelija!

2007-09-29T06:31:00.000+01:00

Selatessani joskus sattumanvaraisesti blogeja löysin kivan kirjanmerkki-idean. Haastankin nyt kaikki tänne kurkistavat niin käsityötaidottomat kuin -taitavat värkkäämään sellaisen joko itselleen tai ystävälleen/ystävilleen. Kaikilla on materiaalia tähän, köyhimmälläkin jos hänelle tulee postia eli niitä ikäviä laskuja.

Siis leikkaa tai ellei ole saksia niin keksi miten teet kirjanmerkin kirjekuoresta. Itse värkkäilin useamman ja hieman kehitin ideaa, tein yhden itselleni sekä muutamille muille kirjoja lukeville kuten lapselle ja...

Toivon asiasta innostuneiden ilmoittavan aikaansaannoksensa tähän postauskommenttilaatikkoon jotta voin käydä kurkistamassa aikaansaannoksenne. Toivotan hupaisaa askarteluhetkeä. Tämä onnistuu poropeukaloimmaltakin jos vain saa niitä ikäviä laskuja postitse (kotiin) eli on edes jokin poste restante vaikka asuisikin veneen alla.

Tässä kuvan kirjassa on kirjanmerkkinä lapselle tehty merkki. Kehitin tuota alkuperäistä ideaa vahvemmaksi ja sellaiseksi että on helpompi heti muistaa millä sivulla on lukemassa.

Tässä lapsen kirjanmerkin toinen puoli joka on pitempi. Alkuperäisessä oli vain leikattu yksinkertaisesti kirjekuoren kulmasta neliönmuotoinen pala.

PS Hyvät tietokonenörttilukijat! En ymmärrä miksi kirjoitusvaiheessa kuvat ovat muuttuneet HTML-muotoon, se vaikeuttaa sivun muokkausta. En ole tietäen muuttanut mitään asetuksia, tuo on ärsyttävää. Olisin kiitollinen jos asiaa ymmärtävät kertoisivat miten asian voi muuttaa.

Kirpparilöytöjä

2007-09-26T12:25:00.000+01:00

Esittelenpä viimeisimmät kirppariostokseni lintuhenkarin joka pääsee koristeeksi seinälle eikä sen tarvitse enää kantaa raskaita kuormia siivillään sekä laatikoston jolle löytyi heti käyttöä kuten huomaatte. Hintakaan ei ollut paha yhteensä kulutin koko käyntiin kuusi euroa, sillä hinnalla sain kolme asiaa. Olen tyytyväinen ostoksiini.

Tässä alla esittelen lisää roinalaatikostoani sisältöineen, arvaatteko mistä nuo siniset korit ovat peräisin ja mitä meillä syödään usein?

Viidakko / A jungle

2007-09-25T09:40:00.000+01:00

7.

Saturday surprisen tämän viikon teemana on viidakko. Tähän sopisi nyt laulettavaksi Elefanttimarssi. Eipä jäljessä tulevan Tarzanin tarvitse käyttää viidakkoveistään kulkureitin raivaamisessa.

Elefanttimarssi menee näin ellei joku satu muistamaan:

Yksi pieni elefantti marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin.
Koska matka oli hauska niin pyysi hän mukaan yhden toverin.

Kaksi pientä elefanttia marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin.
Koska matka oli hauska niin pyysi hän mukaan yhden toverin.

Kolme pientä elefanttia marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin.
Koska matka oli hauska niin pyysi hän mukaan yhden toverin...

PS Ulkona on mitä ihanin ilma. Ai tää ei taida päivittyä taaskaan koska tää on lyhyempi teksti kuin edellinen. Minusta tuollaiset säännöt on tyhmiä. Mitäs mieltä muut ovat asiasta?

Murskattuja kukkia, neppareita ja säätäreitä

2007-09-18T02:54:00.000+01:00

Näiden rintsikoiden olkaimen säätäri oli mennyt poikki, sellaisia liivejä on kelju pitää. Löysin rompelaatikostani tilalle ehjän valkoisen jonka maalasin punaiseksi. Korjaukseen en tarvinnut kuin ratkojaa, silminneulaa, ehjän säätärin, ompelulankaa ja kärsivällisyyttä.

Tässä vasemmalla oleva olkain on korjattu. Alkuperäinen kirkkaasta muovista oleva taitaa olla heikkoa materiaalia. Onneksi olin tuollaisenkin säilyttänyt.

Viikonloppuna riitti lisääkin korjailua kuvan housuista oli irronnut painonappi. Se oli asennettu omituisesti vyötärökaitaleen sisälle siten ettei se näkynyt oikealla puolella. Eihän sellainen voi kauaa kestää ohuehkossa popliinityyppisessä kankaassa ilman tukimateriaalia. Ikävintä oli irrottaa lujasti paikoillaan ollut nepin alaosa. Siihen tarvittiin hohtimia ja voimaa. Selvisin korjauksista kuitenkin ilman ompelukonetta.

Viikonloppu mennä vilahti aivan liian nopeasti, mieluummin olisin tietenkin tehnyt jotain kivempaa kuin korjaillut muiden jälkiä! Eikö enää osata/haluta suunnitella ja tehdä mitään kestäviksi. Noita housujakaan ei ole montaa kertaa edes pidetty päällä, rintsikatkin ovat muutoin ihan hyväkuntoiset ja siistit.

Korjailut hoituivat onneksi katsellessani mielenkiintoista elokuvaa YLETeemalta. Elokuva oli mykkäfilmi vuodelta 1919 ja nimeltään Murskattuja kukkia. Tarina ja näyttelijöiden totaalinen ylinäytteleminen erilaisine naamanvääntöineen ja valkoisen miehen huvittava maskeeraaminen kiinalaiseksi jumittivat minut seuraamaan traagista ja mielenkiintoista tarinaa sehän oli edelleen ajankohtainen rasismineen ja perheväkivaltoineen. Sen verran elokuvan seuraamien vaikutti keskittymiseeni ettei napinlävestä tullut oikein hovikelpoista, oikean väristä lankaakaan ei ollut, mutta eiköhän tuo asiansa ajane.

Tätä varten sitä palaa säilytin

2007-09-17T09:45:00.001+01:00

Siivoilin aarrevarastojani (roinalaatikoita) ja käteeni osui yksi ainoa dominopala. Sitä lie säilytetty vuositolkulla vain tätä tarkoitusta varten. Nyt se löysi arvoisensa tehtävän Saturday surprisen viikon teemaan PELI.

Lapsuudessani kaikkien keittiöissä/tuvissa oli ainakin yksi keittiönlaatikoista pyhitetty roinille. Sinne pantiin kaikki löydetyt ja ylimääräiset mutterit, venttiilit, naulat, nastat, ruuvit, kynänpätkät, kumit, avaimet ja mitä vain sellaista oli mille ei ollut oikein paikkaa missään muualla vaan joskus sitä säilytettävää kuitenkin tarvittaisiin. Se mitä kaivattiin löytyi sitten penkomalla roinalaatikkoa. Sen kuuluikin olla epäjärjestyksessä tai se sai olla.

PS Onpas hassuja syitä päivittymiselle ja ei päivittymiselle. Tietoa löytyi blogilistan tiedotteesta. Klikkaa tuota alleviivattua osaa niin tiedät miksi päivittyy oudosti. Kukahan viitsii ryhtyä laskemaan sanoja, pilkkuja ja merkkejä? Hohoijaa, aivan liian monimutkaista!

Iskelmä / a pop song?

2007-09-11T18:01:00.002+01:00

Viikon Saturday surprisen ATC-kortin teemana oli iskelmä. Miten lähdet suunnittelmaan sellaista korttia? Ensin on tiedettävä mikä iskelmä on, se määritellään seuraavasti:

"Iskelmä on kevyen musiikin eräästä alalajista Suomessa käytettävä nimitys. Termin taustalla on saksalainen schlager , joka käännettiin aluksi iskusävelmäksi, myöhemmin iskelmäksi.

Pääpiirteissään iskelmämusiikki tarkoittaa helposti omaksuttavaa kaupallista musiikkia, joka muuttuu ajan mittaan. Iskelmälle on ominaista teollinen levittäminen (nuottien painatus, äänilevyt). Iskelmään kuuluu myös sen tanssittavuus. Pop- ja rockmusiikkia ei yleensä lueta iskelmän piiriin, vaikka musiikilliset raja-aidat ovat joskus häilyviä (vrt. iskelmärock, iskelmäpop). "

Esittääkö kuvani iskelmää sen voi jokainen arvioida ja mitä iskelmää se voisi esittää koska jätin kappaleen nimen avoimeksi?

Liivinapina liivikapina

2007-09-10T08:48:00.001+01:00

Ostin nätit tissiliivit, sellaiset kevyet eikä mitkään hiostaviksi topatut. Mutta mutta kun niitä ei voikaan pitää! Ne ärsyttävät ihoa niin että luulin jo proriasiksen tai jonkin ruusun iskeneen! Harmillista ne olisivat olleet niin hyvän mallisetkin tuollaisiksi rautalankatuellisiksi liiveiksi joita olen vähän inhonnutkin koska ne ovat olleet niin tuhtinoloisia kovine toppauksineen. Kuvan liivien olkaimissa ja reunustamisessa käytetty kuminauha on sellaista mikä ärsyttää. Miksi sellaisia tehdään eikö yhtään mietitä millaista niitä on pitää yllä! Eipä tuotteita enää taideta paljoakaan testata, tehdään vaan miettimättä mitään.

Huomatkaa nuo lenksut tuossa kuminauhan reunassa ne ärsyttävät ihoa. Ensin oletin liivien materiaalissa olevan syy kutinaan. Ne oikein ihanat monen miehenkin mieleiset seksikorsetit ne vasta kidutusliivejä ovatkin. No eihän niitä kauaa tarvi päällään toki pitää.:)

Lähes kaikista käyttämistäni valmisvaatteista leikkaan hoito-ohjemerkkiläpyskän pois oitis sen ärsyttävyyden vuoksi, erityisesti niskassa se on kelju riippuen vähän sen materiaalista. Jos minut satuttaisiin murhaamaan ja heitettäisiin jorpakkoon kävisi niin etteivät poliisit voisi selvittää henkilöyttäni ainakaan vaatteiden perusteella niin kuin salapoliisiromaneissa tehdään. Eipä olisi mitään tuotemerkkiä tai epäilisivätkö he minua aateliseksi englantilaisissa romaaneissa heidän vaatteissaan ei ole tuotemerkkiä koska ne on ommeltu ateljeessa mittatilalustyönä. Pitääkö tässä alkaa ompelemaan myös omat tissiliivinsäkin itse. Hmmp oikeastaan houkuttaisi, olisi jo mallikin mielessä. Pannaanpa hautumaan.

PS Niin ja muhkearintaiset naiset eivät aina välttämättä ole niin muhkearintaisia kuin näyttää vaan heillä on liiveissään muhkeita toppauksia joilla tissejä nostetaan milloin mihinkin suuntaan jotta vako näkyisi somasti ja kehtaa pitää tiukkaa toppia eikä tarvitse mennä lisäämään kirurgisesti implantteja Viroon.

Pitäiskös tässä taas ryhtyä polttamaan rintsikoita roviolla sisaret.

Kissamainen laatikko

2007-09-08T05:16:00.000+01:00

Eilen illalla tuunasin tämän laatikon, peitin sen tekstilliset sivut risasta trikoopaidasta saaduilla paloilla. Tiikeriraidat sopinevat siihen, itse ainakin tykkään?

Eniten eläimistä taidan pitää kissaeläimistä, ne ovat kauniita ja viihtyvät vapaudessa. En halua kissaa lemmikiksi kuitenkaan. Minua ahdistaa katsoa talutushihnassa olevia vangittuja kaupunkilaiskissoja. Niiden kuuluu olla vapaita, paras paikka kissalle on maalaistalo missä sillä on myös tärkeä tehtävä -pitää hiiret ja rotat kurissa.

Käyntikorttini olkaa hyvä

2007-09-05T12:15:00.001+01:00

Monillakin näyttää olevan omakuvia julkaistuina sivuillaan. Täytyyhän taikerillakin olla. Tässä se tulee OMAKUVA.

PS Saatan kertoa sen syntyhistoriankin jos joku haluaa kuulla tai tietää, ehkä joku voi arvatakin miten se syntyi ja mistä tuli?

Vanhoja kirjoja

2007-09-04T09:26:00.000+01:00

Hankin nämä kirjat lähinnä tarkoituksenani tuunata niitä. Nyt olen hieman epävarma olisiko toimenpide viisasta. Vanhin kirjoista on siististi pidetty "Pikakirjoituksen oppikirja", tekijänä T:ri L. Neovius-Nevanlinna, kyseessä on kahdeksas painos ja painovuosi 1924. Minua viehätti lähinnä kirjan vihkonen nimeltä Pikakirjoitus-osa ja sen koukeroiset pikakirjoitusmallit.

Tuo Erkki Vasaman laatima "sanankäytön opas" ei liene mikään ihmeempi kunhan hankin sen ajatellen etteiväthän kielioppisäännöt muuttune vuosienkaan saatossa, vai muuttuvatko? Painos on vuodelta 1966.

Kodin neuvokki Vauvan pukineet 13, kiinnosti vauvamuodin takia siinä on kivoja kaavojakin joita voisi kokeilla. Painos on vuodelta 1958.

Kysynkin mahdollisilta lukijoiltani (jospa sattuisi jopa joku vanhoista kirjoista tietävä lukemaan postaukseni) mitä tekisitte noiden kirjojen kanssa, antaisitteko olla tuollaisina vai voiko niitä surutta jatkokäsitellä?

Häät / Wedding

2007-09-03T12:37:00.001+01:00

ATC taiteilu jatkuu nyt haasteena oli häät.

Trikoo on riskillä ruma

2007-09-02T08:42:00.000+01:00

Trikoovaatteita on helppo ja vaivaton tehdä jos omistaa saumurin. Ensimmäinen pesu paljastaa totuuden oliko ompelus onnistunut. Usein voi seurata pettymys, asu ei olekaan enää sellainen kuin sen piti olla. Paituli on kutistunut pituussuunnassa vilauttaen vatsamakkaroita ja levinnyt leveyssuunnassa teltaksi. Näin saattaa käydä myös kaupan valmistrikooasuillekin. Siitäkö napapaidat keksittiinkin, joku bisnesmies teki kutistamattomasta trikoosta läjän paitoja vahingossa ja myytyähän ne piti saada niinpä syntyi uusi muoti, piukka napapaita.

Hyväkuntoisia kierrätystrikoita kannattaa työstään uudelleen. Ne ovat valmiiksi kutistettuja jos ovat edes kerran pestyjä. Tekeleestä tulee juuri kaavan mukainen. Metritrikoo kannattaakin ennen kaavan asettelua ja leikkuuta kutistaa.

Kuvassa on uudistettu hupparicolleget ja tavallinen hihallinen T-paita. Huppareiden kainaloissa oli vikaa, toisen haisivat ja toisen taas olivat kellastuneet hiestä ja deodoranteista eikä peseminenkään auttanut asiaan. T-paidassa oli useita yritysten mainoksia ja siksi jäänyt pitämättä materiaalin laadukkuudesta huolimatta. Kukapa haluaisi olla ilmainen mainoskilpi kellekään. Ensin kokeilin jättää hihat paikoilleen leikaten vain haisevat ja kellastuneet osat pois. No ei se oikein hyvältä näyttänyt, niinpä poistin hihat kokonaan, huolittelin ja käänsin saumanvarat. T-paidasta halusin lyhythihaisen, lyhyemmän ja avarakaulaisemman. Käytin kaavana mieleistä paitaa. Käänsin oikeaksi puoleksi nurjan ja siinä se oli uusi hellepaita.

Ihan oikeesti aikuinen?

2007-08-30T17:29:00.000+01:00

Oli vähän vaikeaa saada hyvää kuvaa tuosta kortista, skannauksessa se näytti vielä huonommalta?

Ihan oikeesti aikuinen kysyi minulta värkkäillessäni tätä ATC -korttiani: Ihanko oikeesti aikuiset tekee tuollasta! Ihan oikeesti aikuisethan juo tuonkin ajan kaljaa eikö? Muuten ATC -kortti on taidetta pienoiskoossa, alue millä työskennellään on 6,4*8,9 cm. Materiaalikustannukset eivät huimaa päätä ellei ryhdy postitse vaihtamaan kortteja muiden kanssa. Tosin harrastukseen sijoitetuilla rahoilla voi tutustua samanhenkisiin ihmisiin vaikka ympäri maailmaa. Ei pahimpia harrastuksia vai!

Jatkanpa ATC -korttiharjoitteluani tällä kertaa teemana oli PUNAINEN. Tässä minun punaiseni, harjoitukset jatkunevat?

PS Pitäiskö tässä nyt laulaa seuraavasti:

Pysy aina pikkuveljenä, lintuna
älä koskaan miehisty
Ee meidän taloon lisää aikuisia haluu...

http://www.youtube.com/watch?v=W7E3jsATXO4

Minä olen rouva Lilli Leppäkerttu

2007-08-26T08:21:00.000+01:00

Olen nähnyt paljon maalattuja kivileppäkerttuja, ne ovat olleet kauniita ja aina hieman erilaisia tekijänsä mukaan. Koskaan aiemmin en ole kiviä maalannut, olen kokenut sen jotenkin vääräksi? Kuitenkin kivistä tehdään vaikka mitä, hautakivistä ja seinälaatoista lähtien. Miksi niitä ei voisi käyttää myös maalauspohjina. Kulkiessani kiinnitän huomioni kiviin, niiden muotoihin, väreihin, pintaan ja kivan tuntuinen kivi päätyy usein taskun pohjalle tai oven pieleen.

Kivet ovat mielenkiintoisia. Aikojen kuluessa kehittyneet, niissä on paljon maailman historiaa. Ne lämpenevät ja kylmenevät ilmojen mukaan. Kiven koskeminen tuntuu hyvältä. Kivi imee kosteutta, onkohan kivi oikeastaan yhtä elävä kuin minä?

Pitihän minunkin saada oma kivileppis, teinkin koko perheen. Nytpä esittelen rouva Lilli Leppäkertun perheen. Siihen kuuluvat rouva Lilli Leppäkerttu sekä hänen viisi lastaan. Vanhin lapsista on nimeltään Tsing Tsong Su. Seuraava on nimeltään Mvula, sitten tulee Olli, Renata ja hännän huippuna Muhammed. Saatan jatkaakin tarinaa?

Housuista lätsäksi

2007-08-24T21:46:00.000+01:00

Uusi mielenkiintoinen tuttavuuteni ^lintu^ ehdotti ettenkö voisi julkaista kuvaa lippiksitäni vieraillessani hänen kivassa blogissaan. Hän oli valmistanut housuista nätin hameen, taitava tyttö muutoinkin. No miksipä en, tässäpä kesälippikseni sitten tulevat. Olen valmistanut ne vanhoista pieniksi tulleista puuvillahousuista. Pidin materiaalista ja sen patinoidusta pinnasta. Kangas oli vielä siistiä, mitä nyt kuluneimman haaraosan jätin käyttämättä. Taskutkin aion hyödyntää vielä myöhemmin. Kaikki materiaali löytyi kotoa. Mallin ja kaavan otin vanhoista lippiksistä, lippojen kovikkeet sain myös niistä, kuminauhan pätkät ja nappi löytyivät varastoistani. Nämä olivat melko vaivattomat valmistaa, lippiksen keskiosan epäsymmetrisyyden sai peitettyä samasta materiaalista päällystetyllä napilla. Olen aivan tyytyväinen noihin kesälippiksiini. Ne ovat kivat pyöräillessä, umpilippis suojaa hiuksia, noita pitäessä ei tarvitse aurinkolaseja.

PS Pääsyy miksi ryhdyin tuunaamaan noista housuista päähineitä oli etten löytänyt taaskaan mieleisiäni valmiina, malleiltaan jo auringonhaalistamat vanhani olivat kuitenkin kivat.

Kiitollisuus - thankfullness

2007-08-23T03:03:00.000+01:00

2.

Saturday surprise ATC-korttiharjoitukset jatkuvat teemana tällä kertaa kiitollisuus. Pohdin aihetta laajasti ehkä liiankin, näistä asioista ainakin voi olla kiitollinen. En ihan ole tyytyväinen lopputulokseen vaan menköön nyt tällä(kin) kertaa. Harjoitus jatkukoon.

Paikataanpa haaroväli vielä

2007-08-22T12:29:00.000+01:00

Tällaisesta repeämästä oli kyse.

Haaroväli nurjalta korjauksen jälkeen.

Tulipa luvattua tuossa blogiesittelyssä täältä löytyvän sekä seksiä, erotiikkaa että tissejä. No tässäpä pläjäys seksiä ja erotiikkaa olkaa hyvät!

Lempparihousujen soisi kestävän pitkään. Valitettavasti niidenkin aika loppuu joskus, ne kertakaikkiaan hajoavat. Kaikenlaisten housujen heikoin kohta on hinkkaukselle altis haaroväli. Niin kävi näidenkin joustosammarien, niitä ei oltu tarkoitettu pyllistelyyn tai kyykyttelyyn. Ihan sauman viereen syntyi repeämä, käyttökelvottomathan sellaiset ovat. Housut eivät olleet mitenkään vanhat edes, näyttivät vielä siisteiltä. Pintakuviointi lienee syynä niiden heikkouteen tai ompelukoneen vioittunut tai materiaaliin sopimaton neula.

No eipä siinä muuta kuin korjauspuuhiin taas, halvempaa ja helpompaa kuin metsästää kaupoista mieleisiä housuja joita ei ehkä löytyisikään.

Nuorisomuoti on vapaata ja kaikenlaiset koostelmat käyvät, ylipitkiä lahkeita ei pyydetä lyhentämään vaan niiden annetaan olla ja kulua puhki. Näissäkin oli sellaiset lahkeet. Mielestäni pahoin kuluneet, samallapa nuo paikkauksen ohella lyhentää lisäksi niistä saa oivan paikkuumateriaalin haaruksiin. Lähempi haarojen tarkastelu osoitti, että on syytä ennakoida tulevaa ja parsia koko haaroväli.

Etenkin ennen vanhaan tätäkin haarovälin korjausta harrastettiin paljonkin, en tiedä kuinka yleistä se nykyisin on?

Alla olevassa kuvassa haaroväli paikkuun jälkeen, eipä tuota hullut huomaa eivätkä viisaat virka mitään.

Shoppailemassa... episodi two

2007-08-20T08:21:00.000+01:00

Kuvassa korjattavia, joiden tympein työvaihe on jo ohitettu.

On kiva ostaa valmista päällepantavaa, nykyisin valmisvaatteet ovat usein halvempiakin kuin metrikankaasta itsetehdyt tai ateljeetyönä teetetyt luomukset.

Niinpä mekin lapseni kanssa suunnistimme juhannuksen jälkeisiin alennusmyynteihin josko löytäisimme jotain kivaa yllemme. Minulle ei tuottanut vaikeuksia löytää mitä etsinkin. Lapsi löysi puolisen tusinaa mieleistään vaatekappaletta, kivoja nuorisomallisia farkkujakin etsi vaan eipä löytänyt sopivaa kokoa. Kummallista että normaalivartaloisenkin on vaikea löytää kivoja muotifarkkuja itselleen. Aivan kuin vaatevalmistajat yrittäisivät saada kaikki laihdutettua mannekiinimittaisiksi. Huomasinkin asiakaskunnan näissä nuorisoputiikeissa olevan etupäässä laihaliinejä. Enpä ihmettele enää miksi katukuvassa näkee paljon "makkarankuoriin" pukeutuneita pulleroita joiden liian pieniin vaatteisiin ahdetut muodot pursuavat yli äyräidensä. Muinoin lähes pilkattiin tai ainakin katseltiin säälien vatsakkaita miehiä jotka olivat vartalonmyötäisissä t-paidoissa ja lökäpöksyissä, navat ja takamuksen vako vain vilahtelivat. Nykyisin tällaisetkin miehet ovat muodikkaita.

Lopulta väsyimme housumetsästykseen ja suunnistimme kotiin. Muistimme vaatesäkin joka oli tarkoitus viedä joko roskiin/uusiokäyttöön tai kirpparille. Päätimme siis tutkia oman kirpputorimme ensin.

Poistettavissa oli kulahtaneita, vetoketjuviallisia ja muutoin vain "kauheita" joita ei enää halunnut ylleen panna. Olin sen verran kiukkuissani, että aloitin heti uudistushommat, pyysin lasta valitsemaan vaatteet joita hän voisi vielä pitää jos niitä jotenkin korjattaisiin. Ehdottelin itsekin operaatioita joita voisi helposti niille tehdä.

Kevyistä puuvillahousuista lyhennettiin lahkeet muotimittoihin ja mahdollisiin helteisiinkin sopiviksi. Useampiin housuihin jouduttiin vaihtamaan vetoketjut, osa oli kirppariostoja osa ihan uusinakin hankittuja. Lapseni tietää sulkea vetoketjut pesukoneeseen ne pannessaan, olen sitä teroittanut hänen mieleensä ettei pesukone pääse syömään niiden hampaistoa. Ovatkohan vetoketjut nykyisin kehnompia kuin aiemmin? Vaihdoin puolisentusinaan housuja uudet vetimet tässä kiukunpuuskassani. Kaikki nämä korjatut ovat sitten kelvanneet taas käyttöön. Kiitänkin nuorisoputiikkien pitäjiä valikoimiensa suppeudesta, näin on lähes pakko säästää ympäristöä ja rahojaan vaikkei aina viitsisikään niin tehdä. Mietinkin ensin omat "kirpputorini", josko sieltä löytyisi uudistettavaa ennen kuin käyn ostamassa uutta tilalle.

Vetoketjut ovat selvästi miehiä... episodi one

2007-08-17T08:52:00.001+01:00

Eikö vetoketju olekin selvästi miespuolinen vekotin katsokaapa vaikka?

Miksihän luojamme ei varustanut meitäkin edes yhdellä vetoketjulla? Mikä olisi vaivattomampaa kirurgille kuin avata vatsavetoketju, suorittaa tarvittavat toimenpiteet ja sulkea se.

Olenpa eräänkin vetoketjun elämässäni vaihtanut, en toki työkseni vaan palvellakseni lähipiirin viallisten vetoketjujen omistajia. Vetoketjun vaihto on yksi ikävimpiä hommia mitä tiedän ompelussa etenkin farkkujen ja toppatakkien. Kunpa ihmiset muistaisivat sulkea vetoketjut pistäessään ne pesukoneeseen, näin tehden säästyisi paljon vaivaa. Kirppareilla on usein lähes uusia toppatakkeja ja farkkuja myytävänä halvalla, lähempi tarkastelu osoittaa niiden usein olevan vetoketjuviallisia. Hyväkuntoisten halpojen kirpparilta ostettujen muotifarkkujen vetskari näyttää eheältä mutta jo eka käyttökerta näyttää miksi ne myytiin siellä. Vetskari usein avautuu itsestään. Onpa noita minunkin talouteen tullut ostettua, joskus ihan tietoisesti jos viallinen on muutoin ollut mieleinen.

Ovatkohan korjausompelijat hinnoitelleet vetoketjun vaihdon oikein? Aikaa vetoketjun vaihtoon kuluu roimasti, lisäksi vetoketjut ovat kalliita. Nykyhintoja en tiedä, koska omistan tuttavalta saadun melkoisen kokoelman niitä. Ainakin takkivetoketjut lienevät vähintäänkin 5€ tuntumassa.

Ikävintä vetoketjun vaihdossa on sen irrottaminen, etenkin farkuista ja toppatakeista. Toisinaan pyydän lähimmäistä itse purkamaan sen pois, huomaapa kuinka työläästä toimenpiteestä on kyse. Eikä uuden vetoketjun laittokaan helppoa ole jos haluaa siistiä jälkeä.

Milloinkas vetoketju keksittiinkään, muistelisin sen tapahtuneen 1930-luvulla? Olenpa nähnyt vetoketjujen uusiokäyttöäkin esimerkiksi rintarossina ja korvakoruina. Kultaisia sellaisia voisin itsekin pitää, ihan mieluusti.

Minäkin alan -surprise

2007-08-16T10:34:00.000+01:00

1. ELOKUVA

Olen selaillut monenlaisia blogeja. Viime aikoina olen ihastunut "neuleblogeihin" (= ns tissiblogit). Niitä on kiva katsella ja ihailla mitä moninaisimpia kädentaitajien luomuksia. Olen miettinyt vastaavaa omaa blogia ja tässä se nyt tulee, niin mitähän *tästäkin nysitte tullee -saas nähä sitte, tulleeko ees hiirelle kukkarua?*

Ensimmäiseksi esittelen aikaansaannokseni osallistumalla saturday surprise'n ATC-kortti juttuun teemalla ELOKUVA. Kysytte varmaankin, että mikä on ATC, tietoa löytyy linkkaamalla tuohon saturday surprise'n.